Letters from the world -Kirjeitä maailmalta

Artists – Taiteilijat

Gili Avissar lives & works in Tel Aviv. Avissar works mainly with sculpture, installation & videoperformance, investigating movement & materials like textile and fibre. He is doing wearable art, costumes, masks and headpieces and soft sculptures with colourfull patterns. Gili Avissar has had several solo exhibitions, group exhibitions and videoscreenings  in different countries. 

”At the age of 6 my parents took me to a fashion show, and I was mesmerized. The performative presence of the models was glamourous and confident, and contrasted my own insecure demeanor. The clothes had a fantastic element to them that transcended practicality and everyday life. I was fascinated by the intersection between reality and fantasy, private and public, identity and masquerade, and I decided that I wanted to become a fashion designer. Later on, when I attended fashion school, I realized that my motivation and craft are more abstract than the will to create a mass produced clothing item. This led me to the Bezalel Academy of Art and Design, where I felt much more at home. There, I created objects that had no purpose other than expression and communication. Nevertheless, the performativity, the queerness, and the body image that are inherent to fashion, remain crucial to my work.”

“What I really love is sewing, discovering new shapes, and creating new patterns.”

”Textiles allow me to be very playful, as though there are no rules. And it is important for me to keep the playfulness alive, an ongoing expedition towards the next discovery.

For me the pieces are very intimate. Seeing others’ reactions is something I take very personally. I feel like the works are another layer of my skin, wrapping my body. Many times, when I have an exhibition, this intimate feeling transforms into what the viewer perceives as something big and colorful. On the one hand, to make something that is spectacular, and on the other hand, this something is intimate and takes time to get into.

Like a spider that spins its web, I want to arouse the curiosity of the viewer with colors, and only later come the details, stories, and an intimate environment that is beyond beautiful colors.”


Part of the texts from:



Leonor Ruiz Dubrovin is a finnish-spanish artist born in Madrid, works and lives in Helsinki. Leonor is right now working in Spain for her upcoming solo exhibition in Gallery ”Espacio Alexandra” in Santander. In the gallery we have her ”Untitled”2020 oil painting made during the period of quarantine at the artist residence ”The Hug”.

“Töideni teemat pyörivät monien itseäni askarruttavien käsitysten ja eksistentiaalisten ongelmien ympärillä. Jotkin töistä, kuten Self, Persona tai Dramatis personae konseptualisoivat identiteetin yleisölle esitettävänä toimintana. Identiteettiä ei siis pidetä pelkästään jonain ihmisen sisältä kumpuavana, vaan myös ulkoisesti määrättyinä ja toteutettuina tapoina käyttäytyä. Henkilöhahmot henkilöityvät taiteilijoiksi, jotka heijastavat yleisölleen tietynlaisia kuvia itsestään. Nämä työt ottavat kantaa nykyisiin sosiaalisiin paineisiin ja roolipeliin, jonka yhteiskunta omaksuu saadakseen toisista irti tahtomansa: jatkuva taistelu, jolla yritämme täyttää muiden odotukset pyrkien samalla kuitenkin säilyttämään oman identiteettimme.”

Jonkinlainen alusta asti töitäni yhdistänyt punainen lanka on konsepti poissaolon läsnäolosta. Vaikka taiteellinen fokukseni on laajentunut ja työni on saanut uusia muotoja, hahmon ja materian mitätöiminen on pysynyt. Se on jotain luontaista, työssäni aina läsnä olevaa. Uskallan jopa sanoa, että kätkeminen on eleenä tärkeämpi kuin ruumis tai elementti itsessään.”

Suomen Madridin-instituutin haastattelusta


Kristof Kintera is a multidisciplinary artist from Prague, Czech Republic. He is well-known for his kinetic, moving and talking sculptures, installations and public interventions. His activity in Czech art scene is very wide ranging, founding member of Jednotka, co-founder of NOD & annual participation on 4+4 in motion & Prague Quadrennial and memorials like ”Bike to heaven” to Jan Pup Bouchal and all bikers who died on streets of Prague. In these one can see Kintera´s tendency towards such initiatives which are not caught within the limits of the gallery space, or the limits of a single discipline.

“I enjoy a variety of disciplines. It’s about where you decide to put your energy. It is quite healthy to not only pursue your own imagination but to provide momentum for other issues apart from your own creations.” It is always good when art tries to go beyond the shelter of the community of artists. When it resonates somewhere else and with someone who is not informed about all those connections. Not all art can do without interpretation and instruction or study. But I am more interested in art that can get along without interpretation, without any literary support, because it resonates in such a way that it pushes people to think. Then they use their imagination and can interpret it themselves.”

Krištof Kintera creates sculpture and installations using everyday items, to which he gives a new significance and shifts them into a different perspective.

“I like to experiment and play with different artistic tools, switch from one to another and mix them together. Secondly, I believe this is the best way to escape formal and practical routine. For an artist, being stuck in the same repetitive pattern is the worst thing.”

His art has drawn public interest all over the world. In the gallery we are showing some of his ”The Elements” and artist book ”Believe or not!”


Sergei Moser is born in Moldova, works and lives in Germany. He is specialized in different printing methods. Relief printing on paper and drawings. In the gallery we have his ”12 Davids”, mixed media works on paper made between 2017-2020. Sergei works also with animation, film and video doing short films, music videos and moving image based on his own artistic practise. He does small and large scale printmaking, also has  printed straight on the walls of the art space.


Maria-Leena Räihälä is born in Keihärinkoski, Finland. Lives & works in Berlin. Räihälä has a special minimalistic visual way of doing drawing and animation. She is also founder of Morgenvogel Real Estate. Gallery is showing six drawings from her and book about the project. Galleriassa voit lukea myös hänen suomeksi kirjoitetun kirjeen lintuihin ja luontoon liittyvistä projekteista. 

Arkkitehtuurin ja lintujen välinen suhde on aiheena Morgenvogel Real Estate-projektissa – taiteelle omistetussa Berliinin kiinteistöyhtiössä, joka harjoittaa vilkasta lintuhuoneistokauppaa.

Morgenvogel Real Estate on Berliinissä asuvan suomalaisen taiteilijan Maria-Leena Räihälän ja Manuel Bonikin avustuksella toimiva projekti. MVRE käyttää taiteellisia keinoja suojella luontoa. Vuonna 2007 perustettu MVRE on kuin muuttolintu: toisinaan taidetilana Berliinissä Mittessä tai, kuten vuonna 2012, festivaalina ja taideinstallaaationa Zionskirchessä (Morgenvogel-kirkko), tai kiertueella gallerioissa ja projektihuoneissa ja aina tavoitettavissa  Internetissä morgenvogel.net.

MVRE: n keskeinen tuote on Morgenvogel-Haus, joka on suomalaiseen tapaan muotoiltu, käsintehty massiivipuusta, luonnollisissa väreissä ja valkoisena, helppo kiinnittää puihin, ikkunalaudoille ja parvekkeille, ja sopii monenlaisille linnuille.

“After her art studies at the ”Nordic Art School” (Kokkola, Finland 1984-87) she moved to Berlin and hit the underground art scene (e.g. her exhibition ”Electric Angel” at the Fischbüro in 1988). The beginning techno movement both fascinated and inspired her. In the early 90s, for example, she made a lot of exhibitions at the legendary club ”Ständige Vertretung”. That brought her to experiments with electric pictures and multimedia installations with projections and huge photocopies of her drawings fitted perfectly with the music of the best DJs in the city. The base of her work was and continues to be drawings. For their digital versions Flash is still her favourite program no.2. Beside these she works with computer prints and large photocopies in order to produce room-filling installations. An example for this is last summer’s ”Morgenvogelstation”, a sort of an audio-visual Gesamtkunstwerk. Huge prints of her drawings went together with pictures of historical bird song transcriptions by Heinz Thiessen (1887-1971). At the same time you could hear bird recordings by Veikko Neuvonen (Finland 1997). Eventually there were several concerts by the Berlin experimental group The RotTT under the name of ”The Birds, Too”. They played with all sorts of bird sounds and wore bird masks, which the artist had tailored for them. “

Rencontres Internationales Paris/Berlin, Contemporary moving images


Photo by Ralf at Portrayed-Art.com

Ira Schneider, born in New York, lives and works with photo- and video art in Berlin, is THE pioneer and icon of video art. His and Frank Gillette’s ”Wipe Cycle” is a key work in the history of video art, chosen as one of ”100 Masterpieces of Media Art” at ZKM-Karlsruhe. Co-founder of Raindance – foundation, a group of video makers sought to challenge the monopoly of commercial TV by cultivating the artistic use of video & pioneering the ecological uses of the media. First group to cautioning against use of fossil fuels and warning of humanities detrimental effects on climate. Among his massive body of work are films like ”A Weekend at the Beach with Jean-Luc Godard”, ”Woodstock ”& ”Echo”. In the gallery we show Ira Schneider’s photo ”Vanity”. 

Schneider has been experimenting with video time delay since 1969. Over the years he has extended this into the development of a visual echo in which the audience participants see multiple images of themselves trailing behind themselves. Each image is displaced in time by a predetermined interval (usually ca. 2 seconds). 


Kerstin Schrems is an artist and certified art therapist in Dresden. Research assistant at the postgraduate studies for art therapy at HfBK Dresden, works in her studio as well as on therapeutic settings. Museum der Dinge presented her work ”Solo Exhibition”, which was created due to the criticism of her mostly very small-format pictures and sculptures. Instead of giving in to the urge to enlarge her works, she began to wonder what the reason for such demands could be: ”Is it a hidden normative claim on art? Can only great things be truly great or be regarded as such? What is great anyway ? Is it the advice you should have meant to present yourself more clearly in a world of great deeds? Or maybe it is the discomfort of getting involved in an intimate tête-à-tête with a picture? ” The result of reflection on this picture format – She created exhibition space in which their pictures appear in ’normal’ size. In the gallery we are showing her work ”The small format” and text.

Kathrin Sohn is an artist living in Berlin who uses various mediums in her work; drawing, sculpture, objects, music & writing and Kathrin also does happenings and performances and works as a curator. In the exhibition we have her drawing that was made in the years  2013/2016/2020.

I often work for years on a drawing, so that on/in a drawing are different steps of my artistic development and many, many layers one can sometimes see and sometimes not. 

the first layer of the drawing which is exhibited in your gallery was made in 2013. it was a self-portrait. i was sitting in my studio and was asking myself how my face does look like. so i went to the toilet and looked at myself in the mirror. then i ran back to the studio and tried to draw myself with a pencil and a rubber. i did this so often until the surface of the paper broke a bit. finally the drawing looked like a ghost or a cloud. you find a similar drawing which i did at the same time in this mail.

in 2016 i started to draw with ink. i took „old“ drawings and tried to catch all traces of the drawing by surrounding them. i felt like a scanner or archologist who scans all information of the drawing. that’s how the blue and black face/form in the middle was made.

when this covid19 thing started this year, we all became possible virus-slingshots. so i started to draw small parts around the face, like small viruses which get flinged in the space.

 i did a small serie of drawings who are named virus-slingshots in the last few months. it is a bad theme and a bad time but i really like the drawings. the are somehow sweet and friendly. i think that is the reason why i draw hearts and lines and choose the title virus-slingshot in love. 

another reason is that in serious art „hearts“ are forbidden! that is why i sometimes draw hearts and little stars …. in my very very serious drawings.


Kuudennessa ja tämän kesän viimeisessä Etsivätoimiston näyttelyssä saamme ilolla esittää pienessä kylägalleriassamme kahdeksan kansainvälisen taiteilijan näyttelyn. Tänä kesänä useat näyttelyt ovat siirretty tai peruttu. Matkustaminen on ollut rajoitettua ja taiteesta ja kulttuurista nauttiminen entiseen tapaan on ollut mahdotonta. Koska emme voi mennä taiteen luokse, tuodaan taide tänne.

Kutsuimme näyttelyyn kahdeksan hyvin erilaista taiteilijaa, joita yhdistää syvällinen ajattelu, maailman ja asioiden tutkiminen sekä hyvyys. Nämä taiteilijat ova paitsi mahtavia taiteilijoita myös hyviä tyyppejä. Ja hyvien tyyppien kanssa on mahtavaa tehdä mitä vaan.

Näyttelyn taiteilijat ovat: Gili Avissar Israel, Leonor Ruiz Dubrovin Suomi/Espanja, Kristof Kintera Tsekki, Sergei Moser Moldova/Saksa, Maria-Leena Räihälä Suomi/Saksa, Ira Schneider Yhdysvallat/Saksa, Kerstin Schrems Saksa ja Kathrin Sohn Saksa

Esillä tulee olemaan valokuvaa, piirustusta, maalausta, videota ja installaatioita sekä kirjeitä taiteilijoilta.

Näyttely on auki päivittäin klo 13-19.00  sunnuntaista 9.8 lauantaihin 22.8.2020. Viimeisenä viikonloppuna on myös näyttelynlopettajaisohjelmaa.

Terveisin galleristietsivät Sami Männistö ja Pauliina Pesonen 

Lisätietoa taiteilijoista saa galleristietsiviltä, näyttelystä ja myöhemmin nettisivuilta.

Kirjeitä maailmalta – Letters from the world

In the sixth exhibition, we are delighted to have an exhibition of eight international artists in our small village gallery. This summer, many exhibitions have been postponed or canceled. Travelling is limited and it is impossible to enjoy art and culture as before. Since we can’t travel to see the art, art is brought here.

We invited eight very different artists to the exhibition, who share in-depth thinking, exploration of the world and things, and goodness. They are not only great artists but also good people. And with good people, it is great to do anything.

The artists of the exhibition are: Gili Avissar Israel, Leonor Ruiz Dubrovin Finland / Spain, Kristof Kintera Czech Republic, Sergei Moser Moldova / Germany, Maria-Leena Räihälä Finland / Germany, Ira Schneider USA / Germany, Kerstin Schrems Germany and Kathrin Sohn Germany

On display will be  drawings, paintings, video and installation, as well as letters from artists

The exhibition is on display from Sunday 9.8 to Saturday 22.8.2020, 13.00-19.00 daily. There will also be a “finissage” program on the last weekend.

More info about the artists and the exhibition will be added during the exhibition in our social media forums and webpage.

Ensin tulee olla unelma ja sitten se tulee toteuttaa. – Eero Aarnio

Lause sopii niin galleriaamme kuin seuraavaan näyttelyymme. Viidennessä näyttelyssämme saamme esitellä Eero Aarnion taiteilijana yhdessä kuvataiteilija Komugi Andon kanssa.
Heidän teoksiaan yhdistää leikkisyys, huumori, ja materiaalien ja tekniikoiden tutkiminen. Näyttelyssä on esillä teoksia jotka ovat syntyneet ikiaikaisista materiaaleista ja tekniikoista, puusta ja savesta.

Eero Aarnio on syntynyt Helsingissä 1932 ja asuu ja työskentelee Veikkolassa. Hän on valmistunut sisustusarkkitehdiksi Ateneumin Taideteollisesta oppilaitoksesta 1957. Professori h.c Eero Aarnio on suomalaisen modernin muotoiluhistorian kansainvälisesti tunnetuimpia suunnittelijoita. Hän on aina ollut rohkea muotojen ja tekniikoiden suhteen.

Ja aina leikkisä. Polaris-tuoli, joita on maailmalla satojatuhansia, on joskus markkinoitu tuolina joka on piirretty pepulla. Se pitää paikkansa. ”Minä en piirtänyt, vaan tein sen savesta ja istuin siihen. Vaimoni Pirkkokin istui ja vieraamme istuivat. Siitä tuli muoto.”

Eero Aarnio on värin, muodon ja skaalauksen mestari ja työskentelee kuin kuvanveistäjä. Hän muotoilee savesta, veistää polystyreenistä prototyypit ja piirtää seisten 1/1 -kokoisia työpiirroksia. Hän on todennut ‘A designer must always be an artist but an artist does not have to be a designer.’

Hänen 2000-luvulla suunnitellut teoksensa ovat samanaikaisesti monia. Esimerkiksi Paloma-lintu toimii niin istuimena kuin valaisimena ja veistoksena ulkotilassa. Tuplakupla on alunperin ollut lasiveistos ja se, sekä Kubo, Flamingo ja Swan- valaisin ovat veistoksellisia. Taidetta massoille- ideana ovat syntyneet niin Puppy kuin Pony. Jyväskylän Kankaan kaupunginosaan on toteutettu julkisena taiteena Pony-betoniveistoksia eri väreissä.

Etsivätoimiston näyttelyyn Eero Aarnio suunnitteli ensin esille yhtä uniikkiteosta. Yhtä spontaanisti kuin galleriamme on syntynyt, taiteilija ideoi siihen myös toisen teoksen joka oli ollut mielessä jo jonkin aikaa ja päätyi toteutettavaksi kun hän kuuli millaisia teoksia samaan tilaan on tulossa. Hänen ideansa ja sen toteutus viimeistelevät näyttelyn koko konseptin.

Näyttelyssä oleviin Eero Aarnion teoksiin saa koskea.

Komugi Ando (s.1986) on kuvataiteilija ja tarinan kerääjä. Hän on kotoisin Japanista tulivuoren rinteelta. Komugi asuu ja työskentelee Auttoisissa Suomessa.

Komugi Ando on työskennellyt maalauksen ja installaation parissa. Tekniikkana hän käyttää maalausta, piirustusta, ääntä, keramiikkaa ja löytöesineitä. Hänestä tärkeintä ovat värit ja muoto.

”Käytän kaikkia osaamiani tekniikoita, ja se on vapauttanut tekemiseni. Nyt on hauskaa! Jokaisella materiaalilla ja tekniikalla on tarkoituksensa juuri oikeanlaisen pinnan, muodon ja alitajunnallisen mielikuvan muodostamisessa. Käytän maalaustekniikkaa, kutomista, keramiikkaa, ja materiaaleina vaikka öljykanistereita tai voipaperia – mitä vaan! Rakennan teoksista eri materiaalien ja tekniikoiden yhdistelmiä, valiten kuhunkin kuvaan siihen sopivimmat välineet.”

Unessa kävelyllä -teoksesta Ando kertoo: ”Aivoni, ideani osaset, loksahtelivat paikoilleen erityisen nopeasti. Halusin tehdä teoksen, joka keskittyy yksinkertaisesti tunnelmiin ja tunnetilaan, jotka katsoja mahdollisesti kokee. Tässä teoksessa taiteilijan ideologialla ei niinkään ole merkitystä.

Paikka on Uneni, eräänlainen piilopaikka, ”happy place”, joka on sekoitus erilaisia maailmoita, sellainen hyvä ja maukas sillisalaatti. Tunnelma on oudon rauhallinen: Niin kuin joku 50-luvun kohtaus, ”kaikki hyvin, mutta jokin haiskahtaa ja voimakkaasti”. Tunnelman luomiseksi otan vaikutteita arkisista paikoista kuten metsistä, vanhoista homeisista varastoista tai luolista. Teoksissani paikat muovautuvat uudelleen korostetun värisiksi ja oudoiksi.

Odotamme innolla minkälaisia tunnelmia ja kohtauksia Eero Aarnion ja Komugi Andon teokset saavat yhdessä aikaan.

Näyttely on avoinna päivittäin 26.7 – 7.8.2020 klo 13.00-19.00. Avajaiset ovat lauantaina 25.7 klo 17.00.

MAALATTUJA KOSKETUKSIA  TAIDEGalleria Etsivätoimistossa  Veikkolassa 12.7 – 19.7 2020

Neljännessä näyttelyssään TAIDEGalleria Etsivätoimisto esittää maalauksia, installaatioita, valokuvia sekä videoteoksia isolta taiteilijajoukolta. Kyseessä on someilmiö KORONANKOHOTTAMAT –  monitaiteinen taideprojekti.
Ilmiön aloitti Juha Jokelan ’Koronahamlet’, jossa 37 näyttelijää esitti ehkä maailman teatterihistorian tunnetuimman monologin. Tämä innoitti Anna Krogeruksen luomaan moniosaisen teoksen ’19 kiellettyä kosketusta – ja vähän yli’ Siinä teatterialan ammattilaiset yhdessä kirjailijoiden kanssa loivat monologeja ja runoja videoteosten muotoon joita syntyi lopulta kaikkiaan 35. 11.5. käynnistyi toinen teossarja ’19 laulettua kosketusta – ja vähän yli’.

”Katsojaluvut ovat olleet hurjat. Muutamassa viikossa esityksiä on katsottu enemmän, kuin isossa teatterissa käy vuosittain katsojia! (Tämä ei ole kilpailu, pelkästään oivallinen tapa konkretisoida näiden esitysten saamaa näkyvyyttä.) Yleisöä on siis valtavasti.”    Janne Auvinen

Seuraavaksi teossarja toteutettiin tanssijoiden kanssa ja viimeisenä toukokuussa näyttelyssämme oleva kuvataiteilijoiden ja säveltäjien työpareina toteuttama 12 MAALATTUA KOSKETUSTA.Galleriassa on esillä kuudelta taiteilijalta teoksia, joiden syntyprosessin näet myös galleriassa esillä olevista videoteoksista. Lisäksi esillä on kuuden muun kuvataiteilija-säveltäjä- työparin videoteokset tästä sarjasta.

”Luokse kuvaa nimensä mukaisesti kurottelua toisten luo. Tummat verhot peittävät näkymän, mutta samalla niihin kuvatut ihmiset täyttävät tyhjän ikkunasta avautuvan kadun. Työskentelimme Tero Heinämäen kanssa lähettämällä pitkin työpajaviikkoa video- ja ääniklippejä toisillemme selittelemättä sen tarkemmin, mitä niissä tapahtui tai mitä tulisi tapahtumaan. Tiheästi ja vastavuoroisesti lähetetyt materiaalit muovasivat työskentelyämme, teosta tehdessä kurottelimme myös toistemme luo. Videon leikkaaja Jonna Wikström oli myös alusta asti aktiivinen osa ryhmämme sisäistä dialogia, joka puheen sijaan käytiin kokonaan visuaalisen materiaalin, musiikin ja hieman myös kirjoitettujen viestien avulla. ”  Outimaija Hakala

Näyttelyn kuvataiteilijat, joilta teokset tilassa: Sirkku Katriina Ala-Harja, Lotta Esko, Vilja Haapala, Outimaija Hakala, Seppo Renvall, Anna Seppälä
Taiteilijat videoteoksissa: edellämainittujen lisäksi , Hamilton Membir, Markku Hernetkoski, Marjut Takanen, Marika Tervahartiala, Pauliina Pesonen ja Tellervo Viitaniemi

Muusikot ja säveltäjät videoteoksissa: Janne Auvinen,Tero Heinämäki, Elisa af Hällström, Laura Hänninen, Tapani Hyvönen, Annamari Kähärä, Tuomas Logrén, Mohammed Moe Mustafa, Marja Ruuskanen Jarmo Saari, Arla Salo, Pekka Siistonen ja Virppi Venell

Leikkaus videoteokset 4, 7, 8, 10, 12 sekä 3 myös ohjaus ja kuvaus Jonna Wikström
Koronankohottamat konsepti Anna Krogerus
KK ylläpito Janne Auvinen, Lassi Alhorinne, Elisa af Hällström, Jenni Nikinmaa ja Jonna Wikström

Tämä projekti ja siitä syntyneet teokset ovat luoneet uusia tapoja tehdä taidetta, nauttia taiteesta sekä jakaa taidetta. Olemme iloisia että kylägalleriamme saa esittää ennakkoluulottomien taiteilijoiden teoksia, varsinkin kuvataiteilijoiden, joidentyöskentelytapa on hyvin yksinäistä ja joiden prosessin seuraaminen on harvinaista.

Kolmannessa näyttelyssämme esittelemme kolme intohimoista piirtäjää. Yksi taiteilijoista on tehnyt piirtämisestä itselleen ammatin, toinen nuoresta iästään huolimatta omaa jo tunnistettavan hauskan tyylin ja hienon viivan ja kolmas piirtää kaiken aikaa huomioita mille tahansa materiaalille minkä käsiinsä saa ja mikä aika “oikealta” työltä jää.

Karstein Volle on Norjassa syntynyt mutta jo 20 vuotta Suomessa asunut taiteilija, sarjakuvantekijä, kuvittaja ja rockmuusikko. Hänen uusin teoksensa Pandemic Mindmap tulee installaationa esille galleriassamme. Se on 90-sivuinen teos joka alkoi syntymään koronakevään aikana ja valmistui viime viikolla. Siihen kytkeytyvät niin maailman tapahtumat, arkiset oivallukset kuin syvälliset pohdinnat kuolemasta, lapsuudesta ja nuoruudesta. Pandemic Mindmap valmistui avajaisia edeltävällä viikolla ja on painossa parhaillaan.
“ I had no idea that the story would go as deep as it did. My main idea was to rid myself of the overthinking that sabotage a huge amount of my projects by working completely spontaneously.”

Tällä hetkellä Karstein Vollen teoksia on esillä myös Artsin Taidemuseon “Kuvanvapaus”- näyttelyssä. Karstein Volle on julkaissut useita kirjoja ja levyjä ja tehnyt kuvituksia useille julkaisuille kuten mm. Le monde diplomatigué, HS, Yle ja Into-Kustannus. Syksyllä häneltä julkaistaan teoksia kolmella kielellä. Avajaisissamme soittaa Karstein Volle ja The Telomeres, joka on juuri viime viikolla julkaissut uuden albumin.

Tuuli Hakkarainen on nuori taiteilijanalku Lammilta. Hänet bongasi toinen galleristimme instagramin uuvuttavasta huonon taiteen tulvasta. Tuulin särmikkäät huomiot ihmisyydestä ja loistava viivan ja värinkäyttö iskivät hienosti tajuntaamme ja tiesimme että haluamme hänen töitään esille.
“Teen taidetta koska asioiden ja tarinoiden pitää päästä ulos minusta. Kevyempi olo tulee kun kertoo siitä, millaisia unelmia on ja minkä suurten kysymysten kanssa on kamppaillut. Usein kaikista helpottavinta on kuitenkin pienten tarinoiden kertominen, kuten kuinka on syönyt monta purkillista oliiveja viime aikoina. Nuoruus inspiroi. Ei sellainen kaunis ja hehkuva vaan hauskaa pitävä, epävarma ja ruma nuoruus, mitä itsekin elän.

Veikkolalainen Antti Help piirtää päivittäin ja materiaaliksi käy mkä tahansa mihin kynä tarttuu, lisäksi hän piirtää digitaalisesti ja päivittää teoksiaan esille instagram-tililleen. Hän rakastaa sarjakuvia kuten me etsivägalleristitkin ja seiniämme koristaakin lukuisat talteen pelastetut Antin tekemät piirrokset milloin nenäliinoihin tai paperin palasille tehtyinä.

Tämä kolmikko edustaa hienosti sitä kaiken kuvataiteen pohjaa, piirtämisen pakkoa ja mitä sillä voi tehdä kun sen hallitsee.

Galleriassamme on myynnissä taiteen lisäksi myös Karstein Vollen sarjakuvia ja levyjä, Tuuli Hakkaraisen taidepostikortteja sekä Antti Helpin julisteita. Lisäksi kaikkien taiteilijoiden teoksista on teetetty myyntiin pieni erä taide-t-paitoja.

TAIDEGalleria Etsivätoimisto esittelee toisessa kutsunäyttelyssään kaksi työhönsä tutkivalla otteella paneutuvaa taiteilijaa. Joel Slotte on selkeästi seuraava tähti suomalaisen taiteen kentällä. Slotten pedantin taidokkaasti öljyllä maalaamat sukupolvensa edustajat päästävät katsojan sisäiseen maailmaansa, vaikka eivät ota katsekontaktia katsojaan. He ovat levollisesti katseen edessä, katso minua, katso tarkkaan. 

Hän kertoo että teokset ovat maalauksellista fanifiktiota tutuista ihmisistä ja levotonta fantasiaa taiteilijan itsensä vaihtoehtoisista versioista. Vihjeitä ja viittauksia lukemalla, kuten vaikkapa Slotten omin sanoin “duunarideathmetalli”-logoja paidoissa ja hihamerkeissä, löytyy monia tasoja. 

Psykologisesti ladatut vangitsevat maalaukset jäävät mieleen kummittelemaan. Kun niitä on nähnyt kerran niiden äärelle on päästävä yhä uudestaan.

Panos Balomenoksen mestarilliset lyijykynin ja vesivärein tehdyt teokset ovat vastaus yhteiskunnalle, joka on janoinen vallasta, rahasta ja manipulaatiosta. 

Osoittaa äärimmäistä taitoa toteuttaa tämän näköisiä teoksia arkisilla välineillä, ja vesivärillä joka on yksi vaikeimmista maalauksen tekniikoista. 

“ Logical revolt” -sarjasta on esillä kaksi teosta jotka pyrkivät tutkimaan antifasistisien monumenttien aihetta ja niiden taustalla olevien ihmisten tarinoita ja yhteyttä, niin olemassa oleviin kuin olemattomiin. Tässä kuvitteellisessa ulottuvuudessa henkilökohtaiset tarinat, fantasiat ja odotukset muuttuvat kollektiivisiksi tapahtumiksi.

Panos on työskennellyt laajasti eri materiaalien kanssa, mutta viimeiset 5 vuotta keskittyen maalaukseen. “Viimeisissä maalauksissa olen yhdistänyt monta kerrosta kertomuksia. Tätä ei ole mahdollista tehdä muilla keinoilla. Siinä on minun mielestäni maalauksen voima.” 

Hänen monisyinen tutkiva tapansa tehdä taidetta antaa pohdiskeltavaa kokijalle pitkäksi aikaa.

Olemme iloisia että voimme näyttää pienessä Veikkolan kylägalleriassamme näin vaikuttavan näyttelyn niin sisällöltään kuin toteutukseltaan. Tervetuloa avajaisiin lauantaina 13.6 klo 17.00 alkaen.

Ensimmäisessä näyttelyssämme ilolla esittelemme kaksi erilaista taidemaalaria. Tällä hetkellä Nummi-Pusulassa työskentelevä Marja Patrikaisen reliefimäiset maalaukset ovat jotakin maalauksen ja kuvanveiston väliltä. Taiteilija on kirjoittanut että näiden teosten kertomukset ovat syntyneet keskellä maaseutua, luonnon läheisyydestä, hitaudesta ja kaukana suurten kaupunkien vaikutuksesta. ”Pidän ongelmanratkaisusta saatavilla olevien materiaalien suhteen. Taidetta voi tehdä mistä vain, kun palaset loksahtavat yhteen. Teosteni materiaalit ovat pääosin saatuja, ojasta löydettyjä tai dyykattuja. Tietyllä tavalla ne ovat siis kuvauksia ympäristöstä, jossa ne on toteutettu.”

Helsinkiläinen Aura Hakuri maalaa paperille ja esillä on teoskokonaisuus ”Aamupalajumalat” sekä muita maalauksia. Sara Rantanen Voima-lehdessä kirjoittaa Auran teoksista: ”Hänen maalauksissaan vesiväri- ja tussimassat levittävät paperille inhimillisiä taruolentoja tai tarunhohtoisia taviksia. Vesiväri ja tussi pääsevät oikeuksiinsa kuvatessaan olentoja, jotka liukuvat tämän maailman rajoitteiden ulkopuolelle.”